Heipsun kaikki ihanat lukijat jotka ootte vielä säilyneet täällä. Eihän teitä monta ole, mutta päätin kuitenkin jatkaa vielä kirjoittamista lähinnä ihan vaan omaksi ilokseni, mutta onhan se kiva että edes muutama tätä jaksaa lueskella :) Säästin toistaiseksi kaikki vanhemmat postaukset, mutta tuun luultavasti poistamaan ne. Nyt kun lukion kakkosluokkakin on alkanu niin tekee mieli aloittaa "puhtaalta pöydältä." Tai oikeastaan ollaan pian puolivälissä sitä, kauheeta kun aika menee niin nopsaan. Voisin viettää paljon paljon enemmän aikaa juuri tässä iässä, on niin paljon asioita joita haluaisin tehdä ennenkuin tulen "vanhaksi." Mua pelottaa kasvaminen ja se, että enää ei olekkaan sopiva tehdä sitä tai tätä, vaan kaikki lapselliset hupsuilut pitää jättää taakse. Että kaikki asiat vaikeentuu kauheesti.
Tiedän kuitenkin, että murehdin turhaan. Eihän se niin mene, että ihminen tuntee muuttuneensa aikuiseksi saavutettuaan tietyn iän (vaan sitä muutosta ei huomaa) Ihan hyvin voin tehdä vähän lapsellisempia asioita niin paljon ja niin vanhana kuin mua huvittaa, sehän on pelkkä stereotypia ettei siihen olisi enää mahdollisuutta. Ja mitä sitten tulee asioiden vaikeentumiseen, niin totta. Niin ne varmasti tekee ja vastuu omasta elämästä kasvaa, mutta myös vapauksia tehdä mitä huvittaa tulee paljon enemmän. Mietin usein missä mahdan olla vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Täällä, Honkajoella? Jossain muualla Suomessa? Ulkomailla asumassa jossain hienossa pilvenpiirtäjässä? Keskellä Afrikkaa villieläinten keskellä? Pienessä alppimajassa eristyksistä kaikesta? Kiertelemässä maailmaa paikasta toiseen? Kenties julkisuudenhenkilönä? Jos kasvaminen tuntuu tosi pelottavalta asialta, niin kannattaa miettiä kuinka hienoa on että tulevaisudella on vaikka mitä tarjottavaa, jos vaan uskaltaa katsoa sitä avoimin silmin. Samaan aikaan kuitenkaan unohtamatta sitä hetkessä elämistä. Jos murehtii liikaa, tämä hetki ja tulevat päivät saattavat mennä ihan ohitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti