Don't forget to live while living

Tänään oli hieno ilma joten päätin kuvailla koulun jälkeen vähäsen. Harmi vaan että mulla ei ollut ketään kuvaajaa vaan pelkkä itselaukaisin, niin suurin osa kuvista oli ihan pilalle menneitä. Noh, ens kerralla sitten! Luntakin sais pian tulla niin sais taas näpsittyä kaikkia hienoja talvimaisemakuvia, mutta vähän epäilen meinaako sitä tänäkään vuonna tulla ennen joulua ollenkaa huolimatta siitä että niinhän ne vähän lupaili..

Halloween

Halloweenhan on tänä viikonloppuna, enkä suoraansanottuna olis varmaan muistanu sitä ellei kaverit olis ottanu puheeks. Mä en oo oikeestaan koskaan viettäny Halloweeniä, en ainakaan mitenkään ihmeellisesti. Pienempänä en käynyt "karkki tai kepponen" -kierroksilla, kaivertanut kurpitsoja, pukeutunut tai mitään muutakaan vastaavaa. Musta tuntuu että täällä Honkajoella sellanen vaan ei oo ollut tapana, mutta nyt miettii niin olis ihan tosi siistii jos edes joku vuosi sitä sais viettää ihan kunnolla, niin kuin kaikissa amerikkalaisissa leffoissa tai sarjoissa. Innostun aika helposti tälläisistä asioista, ja ihan viime hetkellä (oikeestaan tänään) saatiin tyttöjen kanssa idea viettää illanistujaiset viikonloppuna ja pukeutua jotenkin Halloween tyyppisesti, tuopahan pientä vaihtelua. En edes tiennyt miksi Halloweenia vietetään, joten otin ihan omasta mielenkiinnosta asiasta selvää.

Halloweenia on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Se vastaa Samhain juhlaa, eli sadonkorjuun päättymisen juhlaa, jota vietettiin loka-marraskuussa. Alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne sanoista "All Hallows' Eve", eli pyhäinpäivän aatto. 

Weheartit

Meidän piti tänään koulussa ottaa kuvia sellaseen äikän tehtävään, mutta loppujenlopuks sie kameras ei ollu muita ku ihan hölmöjä, julkaisukelvottomia kuvia.. :D Huomasin vasta jälkeenpäin että mun hiukset näyttää oudon pitkiltä tossa!

Someone's out there, sending out flares

Toteutan tän postauksen aika tylsästi yhden puhelimella otetun kuvan kanssa, koska kameran muistikortti olikin jäänyt isälle. Kello on jo melkein 12 ja kauhee väsymys painaa päälle, mutta haluan saada aikaseks edes jotain niin minkäs teet.. Pidettiin tänään pikkusille urheilukoulu ja tulin miettineeks millainen mä olen ollut tuon ikäisenä siinä samassa paikassa ja samassa tilanteessa. Äitiltä kuulemien juttujen mukaan oon ollut aika "hitaasti syttyvä", eli yleensä en mennyt heti täysillä uusien ihmisten keskelle vaan tarkkailin ensin hiljaa muita ja heidän tekemisiään. Muistan itse kuinka kovaääninen ja pomotteleva osasin olla kun sain tarpeeksi rohkeutta astua esiin. Olin turhan voitontahtoinen ja kiukustuin helposti jos en ollut melkein paras jossain, mutta nykyään osaan onneksi hillitä noita puolia ja ne tulee esiin pikemminkin positiivisella tavalla :D Urheilukoulun jälkeen nähtiin jessin kanssa heidiä ja sitten kotona kattelin äitin kans vähän aikaa "The Notebookia", minkä oon nähnyt kerran aikasemminkin ja se on kyllä ihan tosi hyvä, kannattaa katsoa vaikkapa Hdfinistä. Ajattelin aluks että se on ihan ällö yltiöromanttinen elokuva mitä ei jaksa katsoa kymmentä minuuttia kauempaa, mutta taas kerran ennakkoluulot osottautui vääriks.

Here again

Heipsun kaikki ihanat lukijat jotka ootte vielä säilyneet täällä. Eihän teitä monta ole, mutta päätin kuitenkin jatkaa vielä kirjoittamista lähinnä ihan vaan omaksi ilokseni, mutta onhan se kiva että edes muutama tätä jaksaa lueskella :) Säästin toistaiseksi kaikki vanhemmat postaukset, mutta tuun luultavasti poistamaan ne. Nyt kun lukion kakkosluokkakin on alkanu niin tekee mieli aloittaa "puhtaalta pöydältä." Tai oikeastaan ollaan pian puolivälissä sitä, kauheeta kun aika menee niin nopsaan. Voisin viettää paljon paljon enemmän aikaa juuri tässä iässä, on niin paljon asioita joita haluaisin tehdä ennenkuin tulen "vanhaksi." Mua pelottaa kasvaminen ja se, että enää ei olekkaan sopiva tehdä sitä tai tätä, vaan kaikki lapselliset hupsuilut pitää jättää taakse. Että kaikki asiat vaikeentuu kauheesti.

Tiedän kuitenkin, että murehdin turhaan. Eihän se niin mene, että ihminen tuntee muuttuneensa aikuiseksi saavutettuaan tietyn iän (vaan sitä muutosta ei huomaa) Ihan hyvin voin tehdä vähän lapsellisempia asioita niin paljon ja niin vanhana kuin mua huvittaa, sehän on pelkkä stereotypia ettei siihen olisi enää mahdollisuutta. Ja mitä sitten tulee asioiden vaikeentumiseen, niin totta. Niin ne varmasti tekee ja vastuu omasta elämästä kasvaa, mutta myös vapauksia tehdä mitä huvittaa tulee paljon enemmän. Mietin usein missä mahdan olla vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Täällä, Honkajoella? Jossain muualla Suomessa? Ulkomailla asumassa jossain hienossa pilvenpiirtäjässä? Keskellä Afrikkaa villieläinten keskellä? Pienessä alppimajassa eristyksistä kaikesta? Kiertelemässä maailmaa paikasta toiseen? Kenties julkisuudenhenkilönä? Jos kasvaminen tuntuu tosi pelottavalta asialta, niin kannattaa miettiä kuinka hienoa on että tulevaisudella on vaikka mitä tarjottavaa, jos vaan uskaltaa katsoa sitä avoimin silmin. Samaan aikaan kuitenkaan unohtamatta sitä hetkessä elämistä. Jos murehtii liikaa, tämä hetki ja tulevat päivät saattavat mennä ihan ohitse.